JOULULAULUT

MAA ON NIIN KAUNIS

Maa on niin kaunis,
kirkas Luojan taivas,
ihana on sielujen toiviotie.
Maailman kautta kuljemme laulain,
taivasta kohti matka vie.

Kiitävi aika,
vierähtävät vuodet,
miespolvet vaipuvat unholaan.
Kirkasna aina sielujen laulun
taivainen sointu säilyy vaan.

Enkelit ensin
paimenille lauloi,
sielusta sieluhun kaiku soi.
Kunnia Herran, maassa nyt rauha,
kun Jeesus meille armon toi!

KULKUSET

Lunta tulvillaan on raikas talvisää, ei liinakkommekaan, nyt enää talliin jää. Sen kohta valjastan reen pienen etehen, ja sitten joutuin matkahan me käymme riemuiten.

Kulkuset, kulkuset riemuin helkkäilee. Talven valkohiutaleet ne kilvan leijailee. Rekehen, rekehen nouse matkaamaan! Lumi alla jalasten se laulaa lauluaan.

On ryijyn alla lämmin, kun lunta tuiskuttaa. Nyt liinakkomme kiitää ja valkoinen on maa.

Kulkuset, kulkuset riemuin helkkäilee. Talven valkohiutaleet ne kilvan leijailee.

Toiseen maailmaan tää retki meidät vie, niin puhtaan valkeaan käy liinakkomme tie. Taas tuulen huminaa nyt puiden latvat soi. En retkeämme unhoittaa kai milloinkaa mä voi.

Kulkuset, kulkuset riemuin helkkäilee. Talven valkohiutaleet ne kilvan leijailee. Rekehen, rekehen nouse matkaamaan! Lumi alla jalasten se laulaa lauluaan.

On ryijyn alla lämmin, kun lunta tuiskuttaa. Nyt liinakkomme kiitää ja valkoinen on maa.

Kulkuset, kulkuset riemuin helkkäilee. Talven valkohiutaleet ne kilvan leijailee

EN ETSI VALTAA LOISTOA

En etsi valtaa, loistoa, en kaipaa kultaakaan;
Mä pyydän taivaan valoa ja rauhaa päälle maan!
Se joulu suo, mi onnen tuo ja mielet nostaa Luojan luo!
Ei valtaa eikä kultaakaan, vaan rauhaa päälle maan!

Suo mulle maja rauhaisa ja lasten joulupuu!
Jumalan sanan valoa, joss’ sieluin kirkastuu!
Tuo kotihin, jos pieneenkin, nyt joulujuhla suloisin!
Jumala sanan valoa, ja mieltä jaloa!

Luo köyhän niinkuin rikkahan saa joulu ihana!
Pimeytehen maailman tuo taivaan valoa!
Sua halajan, Sua odotan, Sä Herra maan ja taivahan!
Nyt köyhän niinkuin rikkaan luo suloinen joulus tuo!

ME KÄYMME JOULUN VIETTOHON

Me käymme joulun viettohon
Taas kuusin, kynttilöin
Puun vihreen oksat kiedomme
Me hopein, kultavöin
Vaan muistammeko lapsen sen
Mi taivaisen tuo kirkkauden?

Me käymme joulun viettohon
Niin maisin miettehin
Nuo rikkaan täyttää aatokset
Ja mielen köyhänkin:
Suun ruoka, juoma, meno muu
Laps’ hankeen hukkuu, unhoittuu

Oi ystävät, jos myöskin me
Kuin tietäjämme nuo
Veisimme kullan, mirhamin
Tuon rakkaan lapsen luo
Niin meille joulu maallinen
Ois alku joulun taivaisen

ON HANGET KORKEAT NIETOKSET

On hanget korkeat, nietokset, vaan joulu, joulu on meillä! On kylmät, paukkuvat pakkaset ja tuimat Pohjolan tuuloset, vaan joulu, joulu on meillä.

Me taasen laulamme riemuiten, kun joulu, joulu on meillä! Se valtaa sielun ja sydämen ja surun särkevi entisen, mi kasvoi elämän teillä!

Oi käykää, ystävät laulamaan, kun joulu, joulu on meillä! Se tuttu ystävä vanhastaan, on tänne poikennut matkoillaan ja viipyy hetkisen meillä.

Nyt tähtitarhoihin laulu soi, kun joulu, joulu on meillä! Nyt maasta taivaaseen päästä voi, jos sydän nöyrä on lapsen, oi, kun joulu, joulu on meillä!
Oi anna, Jumala, armoas, kun joulu, joulu on meillä! Ja kansaa suojaa sun voimallas, meit´ auta näkemään taivaitas, kun joulu, joulu on meillä!